Sivut

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Narsisti perheen lapsen elämänkaari -toisinaan

Monesti näissä narsismi -jutuissa käy näin: A tapaa tyypin B, joka vaikuttaa muka valta ja kaikin puolin sopivalta. Mennään kihloihin/naimisiin/muutetaan yhteen yms. hyvin äkkiä (yleensä)tulee  nk. ikävät piirteet esiin: mustasukkaisuus, kontrollointi, henkinen väkivalta ja lopulta fyysinen väkivalta. Haet apua yhteiskunnalta; voit saada sen, mutta hintana usein on ikuinen avioliitto (kunnes lapset 18-v). Tämä avioliitto voi olla hyvä tai sitten ei riippuen siitä, miten eksä pyörittää virkakoneistoa. Saatat pyytää apua myös vanhemmiltasi esim. vuokravakuuden maksamisen vuoksi. Yleensä välinpitämättömät vanhemmat ohittavat pyynnön (vaikka varoja olisi), niille kun on periaatteessa aivan sama , miten voit. Voit saada apua muualta ja asiat alkaa järjestymään. Kun kriisitilanne on ohi, saatat huomata tiettyjä asioita esim. sinut jätettiin täysin yksin selviämään, mutta samalla vaadittiin perheen taholta kaikenlaista yms. Välinpitämättömyys jne sai sinut hakemaan tietoa ja saatoit törmätä
narsistisisistä äideistä koostuviin tietoihin. Okei, kaikki matsaa hyvin. Ymmärrät, että kuinka vaikea on vanhempiesi avioliitto ja tunnet myötätuntoa isääsi kohtaan. Syystä tai toisesta äitisi joutuu taka-alalle ja olet yhtäkkiä uudessa tilanteessa: Et ole puhunut isäsi kanssa vuosikymmeniin. Aluksi se on mukavaa niin kuin aina kun tutustuu uuteen ihmiseen. Vaan pikkuhiljaa kaikki sama vanha palaa....ja "vastassa on pahempi tapaus" kun se narskuäiti. Tämä on niin yleinen kuvio, että en tiedä.......kuka se narsku on tai tunnekylmä ihminen.
Minulla tämä nöyryytys -teema "meni tajuntaan" vaan ihan tavallisella lääkärikäynnillä eli stressiin liittyvät arvot  olivat poikkeavat. Toki tiesin , että itsetuntoni yms on kokenut kovia, mutta kun joku sanoo nk. ääneen, että onpa sua nöyryytetty olan takaa niin se pisti miettimään tätä nöyryyttämisen filosofiaa. Olen ollut lojaali vanhempiani kohtaan ja aina auttavainen yms, ja toki olen ymmärtänyt, ettei se ole kovin vastavuoroista eikä edes tervettä, mutta sana nöyryyttäminen on oikea sana asiantilalle.
Laitan tekstiä nöyryyttämisestä ja nöyryytettynä olosta. Minun mielestä ed. tunnetilat ovat jokseenkin vähällä huomiolla.

Nöyryyttäminen tai nöyryytys voi olla hankalaa hahmottaa,. Julkisen nöyryytyksen huomaa esim. jonkun julkkiksen tai politiikon kautta. Mutta entä ne nöyryytykset arjessa? Omalta kohdaltani voin sanoa, että koko kasvatukseni on ollut jonkinasteista nöyryyttämistä, okei, tätähän se on ollut monen kohdalla, lainkaan vähättelemättä kuitenkaan.. Lapsia voi nöyryyttää siitä, että ovat iloisia ja elämänhaluisia, ”riehunnasta nurkkaan.”

Ujoja on häväisty ja nöyryytetty kun eivät ”osaa käyttäytyä”. Tätä on ollut paljon lapsuudessani.

Nöyryyttäminen mielisairaaloissa, sossussa, vankeinhoidoissa yms. taitaa olla normi (joskin parempaan suuntaan on menty).Eli rakenteellinen nöyryyttämnen voi olla arkipäivää.

Nöyryyttäminen saattaa aluksi tuoda voimaa j(positiivisessa mielessä), mutta missä on se raja, jolloin ”energia” loppuu Miksi nöyryytyksen psykologiaa on niin vähän tutkittu? Ja nöyryytyksen negatiiviset vaikutukset? . Nöyryytyksiin totta kai liittyy omanarvon tunnen aleneminen, itsetunto-ongelmat hylkäämisen kokemukset jne...ja näitähän on toki tutkittu, mutta mikä voisi olla nöyryytyksen ”hard core” eli mitä on psykologisesti nöyryyttäminen, silloin esimerkiksi kun ei mennä vankiladataan, kidutuksiin yms. (niitä mitenkään vähättelemättä).
Tämmöistä tänään, Hyvää kevättä kaikkile lukijoille ja mukava olisi kuulla kommentteja tähänkin asiaan.

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Vain harva meistä on täysin vailla narsistisia piirteitä, mutta voimakkaasti narsistinen ihminen on sokea itsensä suhteen. Hän voi saada paljon pahaa aikaan.
Pelkästään jo sana narsisti voi saada kylmät väreet selkäpiihin. Narsisti kun mielletään persoonallisuushäiriöiseksi, pahimmillaan jopa psykopaatiksi.
Narsistiselle persoonallisuudelle ovat ominaisia erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja vähäinen empatia. Hän kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on kateellinen tai ylimielinen ja voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen.
Narsismiin perehtyneellä filosofian lisensiaatti, tietokirjailija ja tietoisuustaitojen asiantuntija Paula Salomaalla on totuttua laajempi käsitys narsismista.
Hänen näkemyksensä mukaan narsismia on monen tasoista. Vasta aivan äärimmäisessä päässä on ihminen, jolla on lääketieteellisesti diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö.