Sivut

torstai 11. lokakuuta 2012

Narsistin harjoittaman aivopesun oireita

Aivopesun ja henkisen väkivallan oireita, tunnista

Pelkää puolison äkillisiä käyttäytymisen muutoksia.
On väsynyt arvailemaan, mitä mahtaa tapahtua 
seuraavaksi.
Täytyy koko ajan varoa sanomisiaan ja tekemisiään.
Narsistin käyttäytyminen on DR Jekyll ja MR.Hyde -tyyppistä, koskaan ei tiedä, mikä aiheuttaa käyttäytymisen muutoksen.


Pyytelee anteeksi sitä, ettei koskaan tee mitään oikein (josta narsisti huomauttelee).
Matalan profiilin taktiikka. Narsisti ei voi sietää, jos joku toinen saa huomitota.
Fyysisen väkivallan ollessa kyseessä, joutuu selittelemään ja valehtelemaan ystäville ja perheelleen esimerkiksi mustelmien alkuperän.
Ahdistuksen tunteita, kun tietää joutuvanssa menemään kotiin tai työpaikalle (jos narsisti siellä lymyää).
Ei voi luottaa puolisoon.
Parisuhteessa ei ole keskinäistä kunnioitusta (tai ainakaan uhri ei koe olevansa normaalisti arvostettu) eikä tasa-arvoisuutta.
Jatkuvaa huolta siitä, että suorituuko perheessä, eri rooleissa, hyvin tai oikein. Kokkaus? Siivous?Lasten hoito? Makuuhuone?
Ahdistuu, jos haluaa tavata ystäviään tai sukulaisiaan (Narsisti yrittänyt eristää manipuloinnin avulla).
Kaikkeen täytyy pyytää lupa.
Apua on vaikea pyytää.
Ei ehkä ole pääsyä perheen pankkitileille (ja oman pankkitilin pankkikortti on narsistin lompakossa) tai on muutoin eristetty perheen taloudellisesta tilanteesta ja päätöksenteosta.
Aina häviää väittelyt. Asiallisetkin keskustelut kääntyvät riidaksi, ja haukkumiseksi.
Pelkää ja välttää riitoja tai sellaiseksi tulkittavia.
Aina on yrittämässä enemmän, jotta asiat sujuisivat paremmin. Yleensä toinen osapuoli ei tee mitään.
Kroonista tyhjyyden tunnetta.
Toisinaan voi olla itsetuhoisia ajatuksia.
Elättelee toiveita, että joku päivä kaikki muuttuisi, no yleensä sitä päivää ei tule.
Eroaminen narsistista johtaa usein kierteeseen, jossa palataan yhteen ja erotaan toistuvasti.
Pyytelee anteeksi puolison käyttäytymistä muilta ja antaa anteeksi paljon huonoa käytöstä.
Ihmettelee hiljaa mielessään, että miten tilanteeseen joutui (fyysinen ja /tai psyykkinen väkivalta).
Saa kuulla jatkuvasti olevansa syyllinen negatiivisiin asioihin.
Puoliso usein nöyryyttää, myös julkisesti.
Yllättävää kyllä, pelkää puolison jättävän (aivopesu) ja siksikin suostuu kaikenlaiseen itseen kohdistuvaan negatiiviseen toimintaan.
On pakotettu toisinaan, puolison ”käskystä”, tekemään asioita, joita ei haluaisi tehdä.
Tekee paljon kompromisseja omien tarpeiden ja arvojen suhteen. Puoliso harvoin suostuu kompromisseihin.
Havahtuu jossain vaiheessa, että narsisti on valehdellut ja manipuloinut. Tähän oivallukseen voi mennä aikaa, koska on aikaisemmin torjunut ”epäilevät” ajatuksensa ja myöskin kieltää, jos perheen ulkopuolinen, ottaa asian esille.
On vakaasti sitä mieltä, että kukaan muu ei pysty rakastamaan eikä muodostamaan perisuhdetta hänen kanssaan (ja tätä narsisti mieluusti väittää).
Mielellään ottaa puolison neuvoja vastaan ja tekeekin niiden mukaisesti, vaikka järjellisesti ajateltuna aina ei niin kannattaisi tehdä.
Näkee itsensä alamaisena tai vähemmän arvostettuna suhteessa puolisoon.
Harvoin kokee myötätuntoa tai että omat tarpeet tulisi tyydytetyiksi, yleensä tarpeita ei edes myönnetä olevan. On vain narsistin tarpeet.
Harvoin tekee sellaista, mihin ei ole narsistin lupaa. Luvan kyseleminen voi koskea aivan arkipäivän toimintoja.
Ei usko ystäviä, jotka varoittelevat tilanteesta.
Kokee, että on vastuussa narsistista, on ikäänkuin äiti- tai isähahmo tälle.
Usein kokee turtuneisuutta ja alakuloisuutta.
Oma identiteetti saatta olla häilyvä tai muuttua sellaiseksi.
Tilanne voi johtaa siihen, että narsisti näyttää selväjärkiseltä ja psyykkisesti terveeltä, ja uhri hiukan ”hulluna”.

66 kommenttia:

  1. Olen itse havahtunut siihen, että pidän itseäni nykyisin pahana ihmisenä. Jopa tätä listaa lukiessani tunnistin sieltä asioita, joita koen itse tehneeni ja siitä tuli paha olo. Tunnistin myös paljon asioita, joita olen itse joutunut kohtamaan. Mm...olen jatkuvasti jännittynyt, pelkään mieheni mielialanmuutoksia ja yhtäkkisiä kohtauksia, joille ei välttämättä hetkeä ennen ole mitään merkkiä. Hän saattaa olla läheinen ja ihana..parin minuutin päästä ilmiriita on pystyssä. Hän sanoo, että syyllistän häntä asioista. Jos syyllistäminen on sitä, että kertoo toiselle toistuvista käytösmalleista, asioista, jotka tuntuu pahalle jne..niin ilmeisesti olen. Mies sanoo, ettei hän koskaan ole syyllistänyt minua mistään..mutta on sitäkin enemmän käyttänyt monelaisia muita keinoja..kuten..itsetuntoni musertamista arvostelemalla, sanomalla asioita todella loukkaavasti..painottamalla sitä kuinka jäykkä ihminen olen enkä osaa rentoutua (tämä on totta, koska pelkään)Pelkään nykyisin jokapaikassa, että sanon tai teen väärin.En enää tiedä, mikä on totta ja mikä ei. Epäilen, että olen itse aiheuttanut kaiken pahan. Yritän sanoa itselleni, että olen varmasti tehnyt suhteessa väärin asioita, mutta en ole yksin syyllinen kaikkeen.Jokainen meistä tekee, mutta silti jostain tulee tunne, että olen aiheuttanut kaiken. Usein tuntuu, että kaikki asiat kääntyy lopulta minun syyksi, vaikka hän itse olisi esim. alunperin halunnut tehdä jonkin asian tai päätöksen. Inhoan itseäni ja niitä piirteitä tai käytösmalleja, joita olen alkanut toteuttamaan. Olen ikäänkuin imenyt vaikutteita miehestäni enkä ole siitä ylpeä. Tekisi mieli mennä maanrakoon häpeämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli mieleen, että olisiko pariterapiasta apua eli joku ulkopuolinen ottaisi kantaa riitatilanteisiin yms. Syyllisyys ja tunne omasta "pahuudesta" kuulostaa siltä , kun uisit syyllisyyden syvillä vesille, ei hyvä. Arvostelu murentaa kenen hyvänsä itsetuntoa. Tuleeko arvostelu esiin riitatilanteissa vai onko se jatkuvasti esillä?

      Poista
  2. Aloitimme perheterapian(perheen äiti ja 3 aikuista tytärtä).
    Narsisti isä ei kokenut tarvetta liittyä joukkoon.

    VastaaPoista
  3. No hyvä, te saatte purkaa olotilojanne. Narsisti varmaan kommentoi teitä "hulluiksi" jatkossa :D

    VastaaPoista
  4. No niin. elän syyllisyys vaiheessa. Olen odottanut liian kauan, että työkaveri normaalisotuisi.Nyt pelkään niin, etten siedä ajatusta töihin menosta. Pyysin vain kolme päivää sairaslomaa. Säikähdin viime purkausta. Hän oli käskenyt minua kaksi kertaa enkä ollut totellut. Todellisuudessa hän oli vaan vihjaissut asiaa. Minulla on sydänoireita, stressistä johtuvaa, verenpaine 172, 104, 92. Pelkään mennä opehuoneeseen, kun sieltä tämä karhu hyökkää kimppuuni. onneksi työkaveri ei ole pomoni. saan kai kieltää pomoani ettei paljasta sairaslomani syytä kenellekään. en suo sitä voittoa karhulle.

    VastaaPoista
  5. Tuttua tuttua, minusta nuo jotkut opettajainhuoneet...... jääköön sanomatta.

    Pomo ei saa kertoa mitään.

    Alat selvittelemään asiaa työterveyshuollon kautta?

    VastaaPoista
  6. Onko itse hullu vai onko tuo toinen?. Älä valita! Mitä sää vingut! Jos tosta asiasta puhut niin mää lähden meneen! Tai lyö luurin korvaan! Vaikka kuinka asiallisesti ja tuota toista ymmärtäen yrittäisi asiansa esitää ( puhe siis omasta pahasta olosta, johtuen toisen käytöksestä esim: haukkuu, nimittelee, haistattelee, lyö, heittelee tavaroilla/tavaroita, paiskoo ovia, ei osallistu kodinhoitoon) vieraiden edessä nauravainen, avulias joo joo ja ilman muuta mies! Niin oisko joku pers.häiriö? Toim.huom. koko stoori toiminee loppukevennyksenä? Narsismi on rikos ei sairaus mutta kun sillä on tautiluokitus, jonka mukaan vaivasta kärsivä ei ole sairaudentuntoinen niin eikö pakkohoito olisi sitten paikallaan? Liian paljon ihmisiä kärsii vapaana liikkuvien narsistien vuoksi ( yksikin on liikaa) ajatelkaa niitä vielä syntymättömiä uhreja, joilla pitäisi olla kaikki mahd. Onnelliseen elämään elleivät satu syntymään narsistin lapseksi tai joskus olevan narsistin puolisoita. Kauheaa kun on niin voimaton olo !

    VastaaPoista
  7. Tuo tilanne on varmaan älyttömän yleinen eli kotona käyttäydytään huonosti (itse asiassa kuin 3-vuotias) ja puolison mielenterveyskin saattaa olla vaarassa ja muiden edessä leikitään täydellistä. Toki samanlaista käyttäytymistä voi aiheuttaa esim.alkoholismi. Pakkohoidon kriteerit ei taida täyttyä, eihän hoitoon nykyään pääse nekään, jotka sitä haluavat ja tarvitsevat (tosin narskun uhreja on viety pakkohoitoon ja pakollisen tarkkailujakson on päästetty menemään)ja muutenkaan pakkohoito ei ole ratkaisu, persoonan vinoutumia lienee vaikea hoitaa ja lienekkö ollenkaan, vaatii monen vuoden psykoterapian käyntejä 2-3 vkossa. Kellä varaa? Eli jos elää narsistin kanssa, niin onko oikeastaan muuta mahdollisuutta kun lähteä. Mulle aikoinaan asiantuntija sanoi, että kohta on "Toinen laudoissa ja toinen raudoissa" ja eikä ollut edes fyysistä väkivalttaa. Asiantuntijan mukaan henkinen väkivalta johtaa pikkuhiljaa fyysiseen väkivaltaa (paitsi jos täydellisesti alistuu) jne. Juokse pois, vielä kun pystyt, hän lisäsi. jokainen tietty omalla kohdallaan miettii ratkaisuvaihtoehdot. Joskus voi olla jopa silmiäavaavaa käydä esim. perheterapeutilla, jos ei muuta hyötyä ole, niin näkee ainakin narsistin manipulaatioyritykset.

    Ja samaa mieltä olen, että joukossamme on todella paljon uhreja, jossakin oli määritelmä, että yksi narsku sairastuttaa 7 henkilöä, näitä on varmaan puolisot, lapset, työkaverit, omat sukulaiset ja kenties naapurit.

    ja kyllä ne voimat löytyy! laita vaikka ylös kaikki ne haukkumiset ja mitätöinnit. Itse aloitin tällä ja järkytyin, kuinka pitkä lista siitä tuli. Sen lisäksi aloin kirjoittamaan päiväkirjaa. Kolmanneksi en suostunut kuuntelemaan "Sillä on vaan stressi" -yms. juttuja. meidän kohdala tuli "Lyhyestä virsi kaunis virsi"- tyyppinen ja hyvä niin (jälkimainingit toki kesti/kestää).Joillakin prosessi kestää pidempään, yksilöjä ollaan kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virtemme on jo 20 soinut. Aluksi käyttäyrymistä piti milloin itsekkyytenä, ainoa äidin mussukka kun on ja milloin kypsymätrömyytenä puolison ka vanhemman vastuuseen. No siinä sitä sitten rauhallisesri yritti toista tukea, kasvumatkallaan. Ajoittain ihmettelyä, että mitä ihmettä toisen päässä pyörii vai pyöriikö!?
      Lapsia, opiskelua, työtä ja kodin yleisiä asioita eli normaalia elämää. Jossain kohtaa tekeväkin ihminen havahtuu epätasapainoon, joka kodissa vallitsee, vastuunkannon ja esim. Kodinhoidon suhteen.. mutta eipä silloin vielä tule mieleen, että kyseessä olisi mikään sairaus ja niin jatketaan ystävällisessä, joskin ihmettelevässä hengessä eteenpäin. Usko toisen juttuihin ja lupauksiin paremmasta on vahva yllättävän pitkään. On todella vaikeaa ymmärtää, että norm. Yhteiskunnassa pystyy noinkin hirviömäisesti läheisiään kohtelevat käyttäytymään ja vielä tittelillä se tosi mukava mies!. Kyllähän siinä itseään alkaa epäilemään ja yrittää entistä enemmän jos kaikkien niiden mielestä, joille on näytetty vain se hyvä mies käytös useinkin sinulle ilmaisevat kuinka hyvä mies tuo sinun puolisosi on.

      Poista
    2. Hyvän miehen maineen hankkiminen on aika helppoa. Jotkut ovat sitä mieltä pelkkä alkoholiton elämä riittä. On hyvä mies, kun ei juo. Joku onsitä mieltä, että onpa hyvä mies kun käy töissä. Se riittää, muulla ei niin väliä. Jollakin voi olla juopohko mies, mutta tekee paljon kotitöitä, päissänkin, joten on hyvä mies.

      Vähän luulen, että "hyvän naisen" mainetta ei noin helpolla saa. Että onpa hyvä nainen kun laittaa ruokaa (muusta viis). No ei tietenkään, koska ruuanlaittaminen on itsestäänselvyys. Eli eipä kannata näihin "hyvä puoliso" juttuihin uskoa, koska jokainen varmaan tuntee sisimmissään, onko näin. Äryttävähän niitä on kuunnella ja kyllähän ne toisten kehut sitä omaa arviota tilanteesta usein horjuttaa.

      Varmaan se Touko Tarkkikin oli monen (viranomaisenkin) mielestä mukava mies, kun ei käytä viinaa ja on huolestunut lapsestaan. ja kun lisänä vähän reppana olemus ja kenties vaikutelma lapsenomaisesta yksinkertaisuudesta niin kyllähän siinä paatuneemmankin tädin sydän heltyy. Meni vähän ohi aiheen.

      Eli nämä kaikenmaailman hyväskikäyttäjät ja ilkeilijät kyllä pärjää...samaa ei voi aina sanoa uhreista.

      Poista
  8. meillä on nartisti naapurissa.vaikka ei tehtäisi mitään hän keksii ja soittelee joka paikkaan ja yrittää syyllistää meitä.kiikaroi jos menemme ulos ja heittelee lumia meidän puolelle kun on kolattu. ja huutelee ja haukkuu. tosi raskas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisiko tuosta vinkata poliisille, tai vaikkapa kysyä poliisilta neuvoa esim. onko noissa soitteluissa kunnianloukkausta yms. Kiikarointi- salakatselua, joka on rikos.?

      Poista
  9. HUH!Kylläpä oli avioliitosta,kuin 10 käskyä.
    Voi kun ihmiset valituisivat ja pysyisivät kaukana
    naristeista.Elämäni paras järkevä valinta oli
    kun pääsin ja sain eron.Ongelmat eivät lopu,
    kun on lapsia,vaan saa elää elämää,
    ettei kahlekuningas ole niskan päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Narsistin jättäminen on ainoa ja järkevä valinta, aina siitä ei pääse täysin eroon, jos on lapsia, mutta parempi sekin kuin jatkuva henkinen väkivalta ja oman itsen rapautuminen ja ikuinen ahdinko.

      Poista
  10. Löysin tänne sivulle sattumalta. Olin suhteessa miehen kanssa, jolla oli narsistisia piirteitä... En tosin vieläkään osaa sanoa, oliko hän oikeasti narsisti vai keksinkö kaiken. Lopulta jätin hänet ja vieläkin tunnen syyllisyyttä.

    Jotain kummallista hänen käytöksessään oli, sain koko ajan kuvitella että kaikki oli väärin. Ystäväni olivat kamalia, työni oli ihan huono ja itsekin olin aivan lapsellinen. Hän oli menestynyt, fiksu ja sosiaalinen eikä kukaan varmaan tiedä millainen hän olisi parisuhteessa. Ja en tiedä millainen esimies hän on töissään. Mutta jotenkin hän luokitteli aina kaikki ihmiset hyviin ja huonoihin ja pelkäsin aina miten hän käyttäytyy ja milloin hän "räjähtelee". Pahinta oli kuitenkin kuinka hän kontrolloi seksillä ja halusi sitä pakostakin ja laittoi aina omat tarpeet edelle. Pakkoseksistä tuli sellainen rasite, etten voinut sietää sitä lopulta enää ollenkaan. Vikahan oli tietenkin taas minussa...

    Onneksi meillä ei kuitenkaan ole lapsia, sillä hän ei halunnut naimisiin, ei ostaa asuntoa, ei lapsia eikä muitakaan sitoutumuksia. Halusi olla mun kanssa, mutta siltikin "vapaa" lähtemään millon vaan... Ja nyt sitten itkee kun jätin hänet.

    VastaaPoista
  11. Sisaren mies on valheillaan tuhonnut siskosten välit.Voi sitä tuskaa ja ikävää mitä pikkusisko joutuu kokemaan kun oma rakas sisko on valmis uskomaan kaikki valheet mitä vaan mies keksii.Lähettää jopa hävyttömiä viestejä vaimonsa sisaren nimissä.Kaikki uskotaan eikä mitään kyseenalaisteta vaikka kehottaisi tarkistamaan onko asioissa perää.Yhteys on poikki vain miehen kännykkään voi soittaa ja vieressä seisoo kaiuttimesta kuunnellen.Hän muka suojelee vaimoaan tämän läheisiltä.Siskolla ei ole omaan sukuun mitään yhteyttä kun kaikki on manipuloimalla saatu epäluotettaviksi.Vain hän rakastaa,tämä valehtelija.Kuinka joku voi uskoa ja katkaista sen vuoksi välit ystäviin,perheeseen ,sukuun.Näin se vain on.Kauhulla seuraamme mihin tämä johtaa.Meillä on ikävä,niin sanomaton ikävä!!!!

    VastaaPoista
  12. Meillä on tilanne sellainen, että olemme olleet naimisissa kohta kaksi vuotta ja toinen lapsi syntyy reilun kuukauden kuluttua. Luettuani näitä juttuja olen päätynyt siihen, että mieheni on jos ei nyt suoranainen narsisti niin ainakin siihen viittaavia piirteitä löytyy paljon; Jatkuvaa kontrollointia menojen ja rahan suhteen, perheen ja ystävien tapaamisen hankaloittamista manipuloinnin ja painostuksen avulla, valtavia riitoja pikkuasioista, uhkailua lapsen huoltajuuden viemisellä erotilanteessa, koiran tappamisella uhkailu, väitteet minun vieraissa käymiselläni mm työajalla ja syntymättömän lapsen (ja jo syntyneen) isyyden epäily, yleinen väheksyntä, jatkuvat mielialanvaihtelut, syyttely mitä pienimmistäkin asioista (lapsen vaippaihottuma, löysä kakka, tahra lattiassa yms. you name it), sanomieni asioiden käyttäminen minua vastaan, siinä nyt joitakin. Ja kun asioita yrittää selvittää, olen se joka vain syyttää häntä kaikesta, mutta hän ei ole halukas minkäänlaisiin muutoksiin. Minä olen hänen mielestään se jonka kuuluisi muuttua, olla enemmän halukas seksiin, puhua asioistani avoimemmin ja muuttua, muuttua, muuttua. Olen useasti pyytänyt häntä pariterapiaan, mutta turhaan, koska hän tietää mitä siellä sanotaan. Joten käyn sitten yksin, mistä hän minua jatkuvasti syyllistää, vaikka toisaalta olenkin hänen mielestään terapian tarpeessa. Ja missään vaiheessa en ole sanonut hänen olevan yksin syyllinen kaikkeen vaan että aina riitaan tarvitaan kaksi. Tuntuu toivottomalta suolta ja olen alkanut tulla siihen tulokseen, että ero on ainoa oikea ratkaisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on pitkä kokemus narsistisen miehen kanssa yhteiselosta. Neuvon sinua vakavasti harkitsemaan lähtemistä parisuhteesta vaikka oletkin raskaana.. pärjäät ihan varmasti yksinkin. Lapset kun kasvavat ja aika auttaa, vaikka hetkittäin sitä on vaikea uskoa.
      Itse tapasin hyvin nuorena miehen jonka kanssa sain kaksi lasta lyhyellä ikäerolla. Mies käyttäytyi juuri kuten kuvailet oman miehesi käyttäytyvän. Järjetön, aiheeton mustasukkaisuus oli viikottaista ja lopulta hän onnistui häätämään läheiset ihmisetkin ympäriltäni (kaikki olivat sairaita, huoria tai ilkeitä). Käytös oli impulsiivista ja arvaamatonta, elin varpasillani ja ajoittain kovassakin pelossa. Jos halusin keskustella esim. hänen holtittomasta rahan käytöstään hän joko rikkoi omaisuuttani tai uhkasi itsemurhalla.
      Lopulta sain voimaa jättää hänet, sillä seurauksella että mies todellakin teki itsemurhan. Edessäni vielä, koska halusi näemmä satuttaa ja syyllistää minua viimeiseen asti.. ja mies oli aikamoinen draamakuningas joten lähtökin oli hänen mukainen.
      Onneksi olin sen verran täysjärkinen että en hetkeäkään syyllistänyt itseäni itsemurhasta, koska olin avannut silmäni jo sille kuinka sairaasti mies kohteli minua ja kuinka kykenemätön hän oli normaaliin elämään, parisuhteeseen, pitkiin ystävyys- tai työsuhteisiin.
      Kun mies kuoli tunteet olivat toki vuoden aika sekaisin, mutta rehellisesti sanoen, en usko että mies olisi minua jättänyt rauhaan jollei olisi kuollut. Hän uhkaili niin usein silläkin että ei jätä minua ikinä rauhaan vaan kiusaa minua ja karkottaa ihmiset ympäriltäni, muut mahdolliset kumppanit vaikka tappaa.
      Mieti todella mikä on sinulle ja lapsillesi hyväksi. Ratkaisu on vaikea ja lopputulosta ei voi tietää varmasti, mutta uskalla puhua asioista rehellisesti jollekin, itke jos itkettää ja anna sen pahan olon tulla ulos. Mene vaikka turvakotiin lapsesi kanssa jos et muuta paikkaa tiedä mihin mennä laittamaan ajatuksia kasaan.
      Toivon sinulle voimia koko sydämestäni.
      Rohkaisuksi kerron vielä että minulla on nykyisessä elämässäni rinnalla upea mies, jo kolmatta vuotta, joka oikeasti on näyttänyt mitä on tasa-arvoinen, keskusteleva ja rakastava parisuhde! Alistaminen, jatkuva riitely ja syyttely eivät kuulu terveeseen suhteeseen.

      Poista
    2. Tuota, nyt tuntuisi että tärkeää olisi turvata sinun, lapsesi ja toisen lapsesi tulevaisuus ja turvallisuus. Sinut pyritään eristämään, mustasukkaisuus, tuen puute (päinvastoin) raskausaikana, kontrollointia yms. Onko sulla mahdollisuuttaa muuttaa ja saada tukea lapsen syntymän jälkeen tai ehdottaisin yhteydenottoa lastensuojeluun ja sitä kautta Ensi- ja turvakotiin. Kaikki nuo, mitä kerroit ei ennusta hyvää. Ja parempi on, että kerrot ensimmäisenä nämä miehen käyttäytymiset sosiaalityöntekijääle, pidä niistä päiväkirjaa ja todisteita. Eli varaa aika.

      tv

      Bloggaaja

      Poista
    3. ja voimia sinulle, eron ajoitus ei ehkä paras, mutta toisaalta voi ollakin, meinaan nyt ei vielä yövalvomisia yms. On hankalaa luoda tuossa tilanteessa vauvaan kunnon kiintymyssuhdetta, paremmin se onnistuuu asuessa joko yksin lasten kanssa tai turvakodilla.

      Poista
    4. Olen muuttanut kauas sukulaisistani ja läheisimmistä ystävistäni, mutta yksin en onneksi ole ja apua saan ja olen jo saanutkin tarvittuani. Ja perheeni tietää tilanteesta ja tarvittaessa vaikka muuttaa tilapäisesti avukseni, jos sellainen tilanne tulee. Rahallisesti olen vakaalla pohjalla ilman miestänikin ja asuntokin järjestyy tarvittaessa lyhyellä varoitusajalla. Tällä hetkellä aviomieheni on taas mitä ihanin ja huomaavaisin puoliso ja toivo muutoksesta herää, taas kerran. Usko siihen vaan hiipuu kerta kerran jälkeen.

      Poista
    5. Voi hienoa kuulla että asiat järjestyksessä. Ignoreraa ne "huomionosoitukset" ne on vaan bluffia. Tuttu juttu, olen itsekin ollut yksin pitkiä aikoja vauvan kanssa, ei helppoa, mutta toisaalta on (ei riitoja, voi keskittyä vauvaan, ettei mustasukkainen puoliso ole sättimässä, ei uhkailuja jne)

      Poista
    6. Mietin täällä pääni puhki mistä saisin rohkeuden ja voiman vain lähteä. Pahin pelkoni on lapseni menettäminen hänelle, vaikka tiedän olevani hyvä äiti, arvostetussa ammatissa ja täysin kykenevä huolehtimaan lapsista. Eli ei ole mitään syytä miksi hän saisi lapseni, mutta silti. Ajatus yhteishuoltajuudesta pelottaa, sillä joutuisin olemaan erossa lapsistani puolet ajasta ja mitä kaikkea pahaa hän voisi saada sinä aikana aikaiseksi. Ja minun yksinhuoltajuuteeni hän ei ikimaailmassa tule suostumaan.

      Poista
    7. on niin totta tuo kirjoituksesi, vain sillä erolla ettei meillä ole lapsia, mutta mies on alkanut vaatia lasta suhteeseen..olen ihmeissäni, sillä koen hirveää henkistä väkivaltaa päivittäin, voi mennä joku päivä pari hyvinkin, sitten räjähtää. Räjähtely pikku asioista, voi tulla riita mistä vaan ja sitten alkaa armoton syyttely jne. ei ole voimia lähteä vaikka pitäisi..

      Poista
    8. Toivottavasti otat eron mahdollisimman pian. Itse olen pulassa kun en mennyt turvakodin kautta ja odotin kun lapset kasvoivat (on sinulle oikeudessa parempi kun tulette kohtaan huoltajuus- ja tapaamisriidat). Vauvoja ei eroteta äidistä eikä myöskään vauvan pari vuotta vanhempaa isosisarusta, mutta ongelma syntyy kun lapset ovat isoja (yli kolme vuotiaita).

      Poista
    9. Ero on nyt vireillä ja minulla asunto hankittuna. Lasten kanssa aloitamme pian uuden elämän! Mieheni on uhkaillut kaikella mahdollisella ja mahdottomalla mm mielenterveyteni kyseenalaistamisella sosiaalivirkailijoiden silmissä. Välillä pelottaa ja tällä hetkellä lähinnä huvittaa hänen sanomisensa. Rankkaa on ollut ja varmasti tulee olemaan vielä pitkään, mutta apua saa kun sitä uskaltaa pyytää. Osa tärkeistä ihmissuhteista katkeaa tämän takia, mutta tiedän itse olleeni rehellinen ja tekeväni oikein itseni ja erityisesti lasteni kannalta. Tämä sukupolvien yli ulottuva sairaus loppuu minun lapsiini.
      T: aloittanut anonyymi

      Poista
    10. Onneks olkoo kaikille!!! jotka on päässyt eroon narsisti puolisoista.. Itse onnellinen tällä hetkellä ja vielä hieman hukassa jossain pienissä arjen asioissa mutta onneks mulla on aivan mahtavat kaverit.. ja puhuin heille kun oli niin paha olla..(PÄÄSIN POIS:D) Olen aina ollut se meidän porukan ilopilleri ja sitten se olikin poissa. Ei mulla muuta KUN JAKSUJA RAKKAAT OLETTE KAIKKI TODELLA TÄRKEITÄ JUURI SELLASINA KUN TULETTE ITSENNE LÖYTÄMÄÄN!!!

      Poista
  13. En osaa muuta sanoa kuin, että kauanko sitä jaksaa olemaan hyvä äiti jos on jatkuvaa stressiä. Siinä vaihessa jos alkaa olla stressin oireita voi tilanne monimutkaistua (niitä voidaan käyttää lyömäaseena oikeudessa).

    Mutta voimia sinne päin ja nautitaan kesäpäivistä siinä määrin kun voidaan!

    VastaaPoista
  14. Mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä jos hyvä ystävä on narsisti? Tunnistin itsessäni monia näistä oireista, kaikki lähinnä ystäväni käytöksestä. En uskalla sanoa hänelle päätelmiäni, sillä tiedän että hän suuttuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea sanoa, mitä pitäisi tehdä. Mitä hän on sinulle tehnyt/sanonut? Jos hän esimerkiksi koko ajan vähättelee, niin ota asia puheeksi. Kuvaile hänen käytöstään ja etenkin sitä, miten se sinuun vaikuttaa, miten koet sen. Määritteleminen ehkä pahentaa tilannetta ja voi jopa johtaa johonkin kostoon (loukkaantuminen luokittelusta)

      Poista
  15. lisäänpä minäkin kommenttini tähän ketjuun..elän jo kymmenettä vuotta erittäin narsistisen miehen kanssa..ja loppua ei näy..minä siis haluaisin lähteä mutta mies aina hyvittelee jäämään..nyt uutuutena on se että mies houkuttelee ja vaatii lasta suhteeseen! sanoo, että sitten kaikki muuttuisi paremmaksi ja hän olisi hyvällä tuulella jne. Toisaalta mies on niin hermostunut ja räjähdysherkkä että kuinkahan sujuisi lasten hoitokaan? tuntuu että haluaa lapsen vain siksi, että saisi muille siitä kehuskella, Mitä tehdä? olen todella yksin tässä tilanteessa ja ystäviä on vähän. Olen kertonut tästä muutamalle mutta he eivät voi auttaa. Omat vanhemmat eivät tietoisia kaikesta siitä mitä saan kokea. Henkistä väkivaltaa päivittäin, syyttelyä mahdottomista asioista, eristämistä kavereista ja suvusta, vähättelyä, ilkkumista, vitsien kerrontaa huumorilla jotka satuttavat..
    aina löytyy uusi syytös. Nyt pitäisi lapsi vielä tehdä tähän soppaan. Ei taida onnistua..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanon suoraan, ei lasta, asiat pahenee, koska mies katsoo nyt sinun olevan nk."pallo jalassa". Lapseen ei tuommoinen kykene muodostamaan minkäänlaista suhdetta, paitsi kenties alistamista ja nöyryyttämistä.

      Poista
    2. Lähde pois siitä suhteesta. Niin minäkin tein tai olen juuri tekemässä, mutta sijaiskärsijöinä on kaksi maailman ihaninta lasta. Vaikeaa se on, mutta siitä selviää. Ja apua saa kun uskaltaa pyytää ja ottaa sitä vastaan.

      Poista
    3. Lähde suosittelen..Vaikeeta tiedän mutta mitä jos jotain todella pahaa tapahtuu..sitä pelkäsin kun tajusin mihin soppaan itteni olen saanut..ja nyt olen pois siitä helvetistä..Mun kotini tapahtumat voi lukea Narsistien Uhrientuki Ry ja sieltä kohta Narsisti kodin valtiaana.

      Poista
  16. ÄLÄ missään tapauksessa tee lasta ! lupaa se . se on järkevin ja ainoa oikea teko syntymätöntä lasta kohtaa. olen avopuoliso narsistille ja hän on mitä julmin isä ex vaimojensa lapsille. lähinnä hän on välinpitämätön ja kylmä. lapsi raukat.

    VastaaPoista
  17. Kerron nyt omasta suhteestani. Meillä on yhteinen lapsi, vasta vauva. Aluksi kaikki oli suhtessamme paremmin kuin hyvin. Oli oikein ihanaa ja olin niin älyttömän rakastunut. Mies ymmärsi minua täysin jne. Kun tulin raskaaksi emme asuneet vielä yhdessä. Alkoi tuntua ettei mies edes halunnut kiirehtiä yhteen muuttamisen kanssa. Jouduin hoitamaan kaiken yksin, tekemään tilaa hänen tavaroilleen yms yksin, hoitamaan hänen koiraansa jne. Lomamatkallamme lentokoneessa hän ensimmäisen kerran katseli suorastaan törkeän avoimesti erästä naista, niin himoiten ja ohitseni flirttaillen että Se tuntui tosi pahalta, ison mahan kanssa. Sitten juuri ennen lapsen syntymää mies muutti luokseni. Halusin tehdä hänelle kotoisan olon ja tein käytännössä kaikki kotityöt, kaupassa käynnit jne. Sanoin että auta sitten kun lapsi syntyy. Lapsi syntyi eikä hän laittanut tikkua ristiin mihinkään asiaan. Oli pakkasta joten en voinut vastasyntyneen kanssa ulkoiluttaa koiria, ja miehen koira pissasi sisälle miehen tultua kotiin. Se oli minu syyni koska en ollut käyttänyt koiria ulkona. Sain siivota koiran pissat samalla kun oli ruoan laitto kesken. Pikkuhiljaa kaikesta mitä,tein löytyi vikaa. Plus etten ollut vatsa litteänä heti synnytyksen jälkeen. Jouduin tehdä myös heti töitä että pystyin maksamaan kaikesta elämisestämme vähintään puolet. Aloin tuntea itseni tosi huonoksi. Tuntui että kaikesta piti kilpailla ja miehen piti voittaa. Hän on omien sanojensa mukaan kaikessa paras, komein ja voittaja. Keväällä hän sai kauhean raivokohtauksen, vauvaa piti sylissään ja karjui hulluna. Yritin saada vauvaa itselleni jotta olisimme päässeet karkuun. Sanoin etten enää kertaakaan halua kuulla vastaavaa huutoa, enkä halua enempää traumoja pienelle vauvallemme. Vauva on koko ikänsä ollut huono nukkuja eikä mies ole valvonut hänen kanssaan kertaakaan. Tuntuu että mies haluaa tuhota minut kaiken työn, väsymyksen ja arvostelun alle. Juuri kun olen valmis jättämään hänet, hän parantaa tapansa, on mukava ja pyytelee anteeksi. Ja kohta on tilanne taas sama. Vitsin varjolla voi haukkua minua fyysisesti. Olen miettinyt että syyllistynkö itse vain niin helposti vai syyttääkö mies todella minua kaikesta. Ystäväni sanovat että mieheni on narsisti. Itse olen alkanut jo epäillä että,minä olenkin itse narsisti. En kohta enää tiedä mitä olen. Riitoja on lähes joka toinen päivä. Alan olla niin väsynyt kaikkeen. Sydänoireita on ollut kesästä lähtien. Sekavaa tekstiä mutta annoin nyt vaan tulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanki apua heti, ota yhteyttä perheneuvolaan, psykologille tai minne hyvänsä. Pelasta lapsesi. Minä tein niin vasta kolmannen jälkeen, noissa kuvioissa mikää ei parane vaan pahenee. Rakasta lasta ja itseäsi, anna anteeksi itsellesi se että olet ollut miehen suhteen hyväuskoinen. Sitä sattuu mutta nyt menoksi. Halit ja onnea matkaan.

      Poista
    2. Hei, olisi kiva jakaa kanssasi kokemuksia jos olisi jokin anonyymi sähköposti jonka voisi tähän laittaa...niin paljon tunnistan samaa, sillä erolla ettei meillä ole lasta, mutta mies haluaisi lapsen...menisikö se todella tuollaiseksi sitten??

      Poista
    3. minulla myös tullut välillä sydänoireita narsistin kanssa elämisestä.. :(

      Poista
    4. Mielestäni kannattaa jakaa kokemuksia, anonyymin sähköpostin saa aika helposti hommattua.

      Poista
    5. "Sitten juuri ennen lapsen syntymää mies muutti luokseni. Halusin tehdä hänelle kotoisan olon ja tein käytännössä kaikki kotityöt, kaupassa käynnit jne. Sanoin että auta sitten kun lapsi syntyy. Lapsi syntyi eikä hän laittanut tikkua ristiin mihinkään asiaan. Oli pakkasta joten en voinut vastasyntyneen kanssa ulkoiluttaa koiria, ja miehen koira pissasi sisälle miehen tultua kotiin. Se oli minun syyni koska en ollut käyttänyt koiria ulkona. Sain siivota koiran pissat samalla kun oli ruoan laitto kesken. Pikkuhiljaa kaikesta mitä,tein löytyi vikaa. Plus etten ollut vatsa litteänä heti synnytyksen jälkeen. Jouduin tehdä myös heti töitä että pystyin maksamaan kaikesta elämisestämme vähintään puolet"

      Niin tuttua. Minun koirani inhosi narskua( mulla oli jo koira kun tapasimme). Se ei koskaan hyväksynyt narskua vaikka oli rodultaan on sellainen "kaikkien kaveri". Jouduin jättämään vauvan nukkumaan , kun käytin nopeasti koiraa pissalla. Narsku ei viitsinyt käyttää edes pissalla. Onneksi mulla oli ystävä, joka otti koiran lenkille mukaan illalla tai toimi lastenvahtina, jotta pääsin koiran kanssa lenkille.

      "En kohta enää tiedä mitä olen. Riitoja on lähes joka toinen päivä. Alan olla niin väsynyt kaikkeen. Sydänoireita on ollut kesästä lähtien. Sekavaa tekstiä mutta annoin nyt vaan tulla"

      Eikä ollut sekavaa tekstiä. Tyypillistä myös tuo itsen hukkaaminen eli en tiedä enää, mitä olen. Onneksioma minä löytyy, kun pääsee eroon aivopesusta..

      Poista
    6. Luin vain muutaman rivin mutta LÄHDE!!! Pelasta itsesi!!

      Poista
  18. Vielä sellainen lisäys edelliseen tekstiin että keväällä myös löysin sattumalta miehen vippivelkoja ison läjän ja selvisi että hän oli pelannut rahansa ja ottanut velkaa pelaamiseen. Olen nyt tähän asti joutunut elättämään meidät kaikki pienillä tuloilla kun mieheni isosta palkasta suurin osa menee pelivelkojen maksuun. Tänä vuoksi en pysty kunnolla edes luottamaan mieheen.

    VastaaPoista
  19. on hyvä lukea etten ole yksin tässä asiassa, olen ollut 6 vuotta narsistin, ellei psykopaatin kanssa..muutin hänen luokseen niin silloin alkoi totaalinen alistaminen,vähättely, muiden kuullen alistaminen vitsien muodossa, flirttailu muiden kanssa, ja taas välillä olin se maailman paras, auta armias jos hänen puutteitaa sanoin ilmi tulos oli täys riita, jos tein virheen esim raivosin kunnolla, niin sain tuntea sen nahoissani täydellisenä syyllistämisenä, ja aneluna anteeksi anteeksi.jos en sitä tee, huh huh.en edes huomannut miten hyväntuulisesta, ja vahvasta naisesta tuli neuroottinen ja masentunut olio, jolta oli koko elämänhalu ja ilo kadonnut. syyllistämällä hän sai minut tuntemaan itseni täysin mitättömäksi pistämällä esimerkiksi puhelimet kiinni. huorittelu oli hyvin tavallista, ja kun sain kunnon raivareita niin tuli jo väkivalta mukaan, ja siitäkin syyllistettiin että oma vika ja ansaitset sen kun olet kusipää. vakio lause oli kun olet parhaimmillasi niin olet paras, tai ole sitten hyvällä tuulella,.. onko tuttua??mutta jos olit väärällä tuulella hänen käytöksensä takia tai sait raivarin niin olit hullu ja ansaitset mustelmat..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tuttua. Myös minulla kaikki tämä tapahtui pääasiassa heti sen jälkeen kun hän suostutteli minut muuttamaan luokseen vasta lyhyen seurustelun jälkeen. Huomasin kyllä jo aiemmin että ihmisessä on hankalia puolia, mutta en osannut odottaa mitään tälläistä. En uskonut sen olevan mitään ylitsepääsemätöntä, kuten se lopulta oli. Ihmisen kyvyttömyys ymmärtää, kokea empatiaa. Tehdä mitään mikä ei tapahtuisi hänen kauttaan tai häntä varten. Minua on myös on lyöty niin fyysisesti kuin henkisestikin. Hulluinta aikaa on se kun vielä syytät itseäsi, olet pahoillasi sen toisen puolesta miten hän sortuikaan lyömään sinua. Juurikin tuo neuroottinen ja masentunut olio, hyvin kuvailtu. Meillä myös koira saa kokea osansa, jos sanon siihen jotain, saan itsekin osani.

      Poista
  20. tämä kyseinen henkilö pystyy tappamaan eläimiä täysin säälittä, oman koiransa tappoi vaikka oli 5 viikon ik pennut, kun varasti ruokaa jatkuvasti, kykenee pahoinpitelemään eläimen jos ei tee niinkuin haluaa.. eli eli

    VastaaPoista
  21. Hei! Onko jollain kokemuksia seuraavasta: Olen elänyt 2 vuotta narsistisen miehen kanssa. Haistoin heti alkuun jo ettei miehessä ole kaikki kunnossa. Juurikin se kun astuu kotiin ja tunnelma on veitsellä leikattavissa. Heti kun tulee noina päivinä kotiin, tietää että tänään taas tapahtuu. Unohdan sitten laittaa kattilan kannen vasta keitetyn riisin päälle syödessäni tai tuolin pöydän alle.. Mikä tahansa riittää. Ostimme kesällä yhteisen rivitalonpäädyn ja tämän jälkeen elämä on ollut kaoottista. Koirankin otimme. Koira on lyhyt kuonoinen ja toisinaan "röhkii", tätä mies ei kestä ja koira saa siitä oman osansa. Pahimmassa vaiheessa mies kertoi haluavansa koirasta eroon.. Osoitti sormilla koiran päätä kuten olisi pitänyt asetta kun koira käveli ohi. Kertoi riidoissa kaiken johtuvan koirasta ja kuulemma lahtaa sen vielä talon taakse ellei koira lopeta huonoa käytöstään. Jouduin jo antamaan kissani pois muuttaessani aikanaan hänen luokseen. Mies sabotoi asuntoa, niin kuin kissa olisi sen tehnyt. Epäilin sitä mutten tahtonut tuolloin uskoa. Samalla väitti saavansa kissasta ihottumaa koska on allerginen.. Nyttemmin kun otin selvää, kissa-allergia pätee vain hengitysteihin. Mies väitti olevansa pahoillaan puolestani kun kissa sai uuden kodin. Noh nyt ollaan siinä vaiheessa että kesästä vuoden vaihteeseen vaan riitelimme ja tein päätöksen että lähden. Se vaan on niin kovin vaikeaa. Ja tietysti, heti kun olin tehnyt lupauksen itselleni lähteä, hän jotenkin aisti sen ja nyt on "maailman huomaavaisin ja ihanin ihminen"... Odotan koko ajan että hän suuttuisi, jotta saisin syyn lähteä. Toivon hänen jopa lyövän minua, hän on sen ennenkin tehnyt, silloin lähtö olisi helpompaa ja minulla olisi perusteet jotka hänkin ehkä ymmärtäisi. Kuvottavaa miten hän saa minut nykyisellä hyvällä käytöksellään melkein unohtamaan sen kaiken pahan mitä on jo sattunut ja millainen hän on, siten hän herättää uuden toivon, että hän olisi muka muuttunut. Joudun koko ajan muistuttamaan itseäni kaikista ikävistä asioista, luen vanhoja riitaviestejä, etten jälleen alkaisi uskoa ja menisi lankaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kuulostaa niiin tutulle, olisiko sinulla s-postia niin voitaisiin jakaa kokemuksia asiasta?

      Poista
    2. On ja olisi mukava vaihtaa kokemuksia, en vaan tiedä uskallanko antaa sitä tässä. En halua paljastaa tekstin yhteydessä henkilöllisyyttä.. mites toimitaan?

      Poista
    3. Olisiko sinulla s-postia jossa ei näy oikea nimesi? mullakin olisi mutta siinä näkyy nimi..ainut keino olisi tehdä nimetön s-postiosoite. Olisi helpottavaa jakaa kokemuksia?

      Poista
    4. Toi on niin tuttua.. Lähde pois ota koira mukaan tai viä se johonkin ja sano vaikka et karkas.. voin vaikka tulla hakee.Kokemuksen syvällä rintaäänellä pyydä apua, ole vahva..

      Poista
  22. Minulla ei ole sanavaltaa mihinkään. Joka asia jota sanon, täytyy miettiä hänen mieltymystensä kautta. Mitä hän haluaa minun sanovan, mitä hän haluaa minun tekevän? Vaikka vastaus tai teko olisi oikea, kun hän on tietyssä mielentilassa, ei sekään kelpaa. Syyllistetään epäloogisista asioista. Yrität selittää, että miltä _sinusta_ tuntuu, se on syyllistämistä. Kerroin silmät kyynelissä vihdoin kun uskalsin, että joudun pelkäämään, olemaan varpaillani, pyytelemään anteeksi asioita, vaikka hän ei olisi sitä pyyntöä ansainnut, vaan koska en enään kestä tulla syytetyksi. Odotin ymmärrystä, empatiaa, ihmisen normaalia reagointia. (Toki normaalin ihmisen kanssa en pelkäisi) Hän katsoi minuun, hymähti, sanoi: "vitun lammas, ei vittu mikä perseen nuolija." Miten hän voi olla niin julma, sanoa tuolla tavalla ja vielä pilkkasi minua matkien lapsellisesti aitoja sanojani? Samana iltana kysyin juurikin tätä ja kun hän vaan jatkoi matkimistani, matkin takaisin "vitun lammas jne." Hän löi minua. Syy oli kuulemma etten arvosta häntä, teen hänestä pilkkaa, miten voin syyllistää häntä, kun itse olen samanlainen matkija. Alottanut tämän kaiken hulluuden, vetänyt hänet siihen mukaan ja sitten syyllistän häntä siitä. Tuolloin selvästi sisäistin millaisen manipuloivan, sairaan ihmisen, kanssa elän. Hän on lyönyt ja pahoinpidellyt minua aikasemminkin fyysisesti, henkisesti lähes päivittäin. Olen joutunut ottamaan töistä sairaslomaa koska selkäni oli niin paskana, etten päässyt ylös sängystä. Minusta tuntui hänen puolestaan pahalta kun hän "oli pahoillaan". "Ei se olisi sitä tehnyt ellei olisi ollut niin humalassa, mä ärsytin sen siihen pisteeseen ja ansaitsin sen." Aina hän osasi kääntää asiat minun syykseni. Olen itse elänyt lapsuuteni alkoholistisen äidin kanssa ja nähnyt kun häntä lyödään. Minulle mies sai syötettyä, että sain turpaani koska olen samanlainen mielisairas ihminen kuin äitini, saan turpaani koska suorastaan kerjään sitä, kuten äitini. Hankkiuduin psykologille puhumaan, koska mies sai minut uskomaan, että aiheutan ongelmat parisuhteessamme. "Kallonkutistajasta" hän jaksaa pilkata. Puhuin kaikista vaikeista asioista elämässäni, mutta lopulta tajusin kenestä kaikki nyt johtuu, miksi minua ahdistaa. En löytänyt niin vahvalle ahdistukselle syytä menneisyydestäni ja kaikki valkeni. Heräsin siitä helvetin pilvilinnasta ja aloin vihdoin kuuntelemaan itseäni ja kroppaani. Miksi pulssi nousee aina kun ajattelin töistä kotiin lähtemistä tai puhelin soi, hiuksia tippuu, oksettava olo ja se sanoin kuvaamaton ahdistus. Hän on myös yrittänyt minun laittavan yhteyden siskooni poikki, isosiskoon jonka kanssa pieninä selvisimme kaikista pahoista asioista, koska meillä oli toisemme. Siskoni näkee hänen lävitseen ja hän ei kestä sitä. Melkein jo tein sen, en uskaltanut pitää siskooni yhteyttä koska hän suuttuisi. Oli vaihe kun en edes tiennyt missä siskoni nykyään asuu. Vanhassa kodissaan vai poikaystävänsä luona. Poikaystävää mieheni mustamaalaa narkkariksi. Syystä en ole varma, kai hän liikkuu vähän hipihtävässä seurassa ja se laukaisi sen. Nyt siis elän vaiheessä kun pitäisi lähteä ja hän muuttui "hyväksi", koska itse masennuin niin pahasti, että kertakaikkiaan sekosin ja vahingoitin itseäni. Hän esittää tuntevansa sääliä minua kohtaan ja on pahoillaan miten paljon minua ahdistaa. Esittää ymmärtäväistä, sellaista kuin ihmisen luonnostaan kuuluisi olla. Lupaa että tänä vuonna on vähemmän riitoja ja miten hän rakastaakaan minua. Yrittää houkutella minua varaamaan matkan kanssaan, jotta en voisi nyt lähteä, jotta olisi taas lukittu ajanjakso eteenpäin kun pysyisin tässä, ehkä toivoo minun unohtavan kaiken ja kaikki alkaa alusta.. Voikun "hyvät ajat" jo loppuisivat, saisin vihasta itsevarmuutta lähteä.. -Anonyymi 9. tammikuuta 2014

    VastaaPoista
  23. Minulla ei ole sanavaltaa mihinkään. Joka asia jota sanon, täytyy miettiä hänen mieltymystensä kautta. Mitä hän haluaa minun sanovan, mitä hän haluaa minun tekevän? Vaikka vastaus tai teko olisi oikea, kun hän on tietyssä mielentilassa, ei sekään kelpaa. Syyllistetään epäloogisista asioista. Yrität selittää, että miltä _sinusta_ tuntuu, se on syyllistämistä. Kerroin silmät kyynelissä vihdoin kun uskalsin, että joudun pelkäämään, olemaan varpaillani, pyytelemään anteeksi asioita, vaikka hän ei olisi sitä pyyntöä ansainnut, vaan koska en enään kestä tulla syytetyksi. Odotin ymmärrystä, empatiaa, ihmisen normaalia reagointia.

    - empatiakyvytön ja projisoi sinuun kaiken "paskan"

    "vitun lammas, ei vittu mikä perseen nuolija." Miten hän voi olla niin julma, sanoa tuolla tavalla ja vielä pilkkasi minua matkien lapsellisesti aitoja sanojani? Samana iltana kysyin juurikin tätä ja kun hän vaan jatkoi matkimistani, matkin takaisin "vitun lammas jne." Hän löi minua. Syy oli kuulemma etten arvosta häntä, teen hänestä pilkkaa, miten voin syyllistää häntä, kun itse olen samanlainen matkija.

    - lapsellinen, onko hän alkohloisti?
    Miksi pulssi nousee aina kun ajattelin töistä kotiin lähtemistä tai puhelin soi, hiuksia tippuu, oksettava olo ja se sanoin kuvaamaton ahdistus.


    Hän on lyönyt ja pahoinpidellyt minua aikasemminkin fyysisesti, henkisesti lähes päivittäin. Olen joutunut ottamaan töistä sairaslomaa koska selkäni oli
    niin paskana, etten päässyt ylös sängystä. Minusta tuntui hänen puolestaan pahalta kun hän "oli pahoillaan

    - Väkivaltainen, ja oletko jo "aivopesty" jos tunnet empatiaa. Näin käy usein.


    Olen itse elänyt lapsuuteni alkoholistisen äidin kanssa ja nähnyt kun häntä lyödään. Minulle mies sai syötettyä, että sain turpaani koska olen samanlainen mielisairas ihminen kuin äitini, saan turpaani koska suorastaan kerjään sitä, kuten äitini. Hankkiuduin psykologille puhumaan, koska mies sai minut uskomaan, että aiheutan ongelmat parisuhteessamme.

    - Käyttää sinun äitiäsi tekosyynä omalle pahuudelleen.

    VastaaPoista
  24. Kiitos yhteenvedoista/vastauksestasi!

    Empatiakyvytön, osaa vaan näytellä sitä todella uskottavasti. Vaan nyt kun tarkemmin alan ajattelemaan, aina kun olen kokenut saavani häneltä empatiaa, on se kestänyt vain hetken, kunnes se on käännetty tavalla tai toisella hänen voitokseen. Samalla hän on saanut minut elämään siinä uskossa että kykenee.

    Ei ole alkoholisti, joskin toisinaan "viinaanmenevä".

    Väkivaltainen ollut silloin jos en ite ole alistuva vaan yritän "antaa takaisin".
    Eräässä vaiheessa koin olevanikin aivopesty, töissä ja silloin harvoin kun näin ihmisiä, käyttäydyin vihamielisesti/skitsosti. En tunnistanut enään itseäni. Epätoivoisesti roikuin miehessä ja kaiken tein hänen mukaansa. Hän sai minut esim. kuvittelemaan työpaikkani epäoikeudenmukaiseksi ja inhottavaksi paikaksi, tästä skitsoilu ja melkein lähdinkin sieltä..
    Olin kai aivopesty niin pitkään kunnes muutimme, pikku hiljaa pääsin irti siitä epätoivoisesta roikkumisesta, ero ei olisi ollut vaihtoehtokaan.

    Pitää paikkaansa, koen että hän on usein perustellut omia reaktioitaan sillä, miten se on omasta sekopäisyydestäni kiinni ja sekopäisyyteni taas perustellaan taustoillani.

    VastaaPoista
  25. Löysin tämän tarinan nyt, kun kävin vanhemmilla sivuilla. Kommentistasi on kohta vuosi, et luultavasti lue tätä. Kerroit että saat fyysisiä oireita, kun tapaat häntä (ahdistus, syke, hiukset yms) sulla on äärimmäinen stressi, joka voi sotkea koko elimistön eli jos luet tätä, etkä ole mennyt vielä lääkäriin niin nyt on aika. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  26. Voi vee ! Kaikki nuo passasi meihin. Mulla on just kokoajan tuollasta jos ei sit oo hyvä hetki. Ne asiat missä on tajunnu puolison valehdelleen ja ku sanoo hälle et oot valehdellu ni puoliso vastaa että en oo ja sit se koko juttu onki ollu mun väärinymmärrystä ja kiiston jälkeen on riita. Pelkästään se et kiellän sen ettei mua saa haukkua ni aiheuttaa riidan jossa mut fyysisesti pahoinpidellään. Revitään hiuksista, syljetään naamalle, haukutaan ja ravistellaan olkapäistä. Tilanne on jo niin kaoottinen et ei mitään rajaa .. Ja kelle puhut väkivallasta ku narsisti muistaa ne mitä mä oon sanonu hälle takas ja ku oon kiinnipitotilanteessa rimpuillu ja esim potkassu et pääsisin otteesta irti ni se syyttää/ syyttäis kaikille mua !

    VastaaPoista
  27. Moikka!

    Mulla kans kahden vuoden suhde narsku miehen kaa. Aluks oltiin todella pitkään kavereita ennen kuin mikään eteni pidemmälle. Silloin en tietenkään huomannut mitään merkkejä hänessä sillä tapaaminen oli satunnaista. Kun alettiin sit olemaan yhdessä niin tietenkin aluksi oli hurmaava ja tuntu siltä et oon elämäni onnellisin.

    Kaikki kyl muuttu sit aika nopeasti. Alkoi kontrollointi joka oli aluksi vaan rajoittamista ulkona käymisestä. Tämän jälkeen hän alkoi seuraa puhelintani ja jollain ihme keinolla pääsi lukemaan henkilökohtaisia viestejäni menneisyydestä. Sieltä löysi viestejä mitä olin yhdelle miehelle lähettänyt ennen meidän juttumme alkua ja sai tästä hullut raivarit. ( olihan siitä kulunut puoli vuotta). Tän seurauksena kaikki muuttui mut ite olin niin rakastunut ja sokee et kaiken suodatin läpi. Sit en saanut enään tavata ystäviäni, harrastukseni olivat kaikki täyttä paskaa mitä mun ei kannattaisi tehdä, sosiaalisen medianki käyttö rajotettiin. Olin syyllinen kaikkeen ja kaikki vika oli minussa. Muutamat ystäväni karkasivat pois. Moni varoitteli minua mutta enhän minä kuunellu. Uskoin miestäni joka vain sanoi että kukaan ei tiedä meidän suhteesta mitään.

    Pikku hiljaa alkoi mennä hermot. Sitten alkoi monen kuukauden kestävä on-off suhde. Aina minä lähdin mutta hän sai puhuttuu minut näkemään häntä ja näin kierre jatkui. Lopulta aloin häpeemään sitä miten sina retkahdan ja koitin itsemurhaakin. Itsetuntoni ja identitteettini ovat kadonneet. Tuntuu että tunne elämäni on vaurioiutunut, enkä tiedä mitä tehdä tai missä olla. Vihaan häntä mutta samalla rakastan. Välillä tuntuu että en ansaitse parempaa..

    VastaaPoista
  28. Meillä juuri tuollaista. Kotona mies on varsinainen tyranni, kun taas kodin ulkopuolella itse "herranterttu". Ihan kuin olisi 2 erilaista ihmistä. Miehelle on tärkein perheen toinen lapsista. Tälle antaa kaikki periksi, mutta toinen ei saa ilman tappelua mitään. Siksi meidän perhe on jakautunut kahteen. Itse olen luonteeltani sellainen, että patoan kaiken pahan sisääni ja välillä sitten räjähdän. Silloin mieskin on hiljaa ja heittäytyy marttyyriksi. Jaksaa valittaa kaikesta ja vaatii toisia käyttäytymään kunnolla. Hän pitää itseään melkeinpä täydellisenä miehenä. Vain hän osaa tehdä asiat oikein. Minä joudun ostelemaan lapsille kaiken, samoin maksamaan lomamatkat ja kaiken muunkin. Eikä siltikään ole tyytyväinen. Olen henkisesti loppu!

    VastaaPoista
  29. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  30. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  31. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  32. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  33. Kolme eroa takana, ahdistusta ja tuskaa..... palattu taas yhteen. Nyt, kun vielä olen suht järjissäni haluan oikeasti pysyä tässä viimeisessä erossa, vaikka sattuu ja ahdistaa. Miten toivun? Miten pystyn pysymään päätöksessäni?? Tiedän järjellä kaiken, mutta...... en halua häntä takaisin, en enää kestä sitä kylmyyttä, taivastakin ihanampia toinen toisensa jälkeen petettyjä lupauksia muuttumisesta, en kestä itseni jatkuvaa haukkumista ja syyllistämistä, en halua häntä takaisin - auttakaa minua pysymään tämän ahdistuksen kanssa tiukkana. Eikö narsistista toipumisen sanota olevan vaikeaa ja pelkään, että ruikutan itseni takaisin vaikka hän teki taas väärin kaiken.....

    VastaaPoista
  34. Hanki apua! Itsellä oli sama tilanne ja tunteita/läheisriippuvuutta vaikka samalla tiesi että mielenterveys alkaa jo mennä. Kuuntelin terapeutteja, katsoin tosiasioihin eli konkreettisiin jälkiin vaikka tunteet halusi uskoa hyvään. Pääsin irti ja tuli vastenmielisyys miestä kohtaan etten pysty enää olemaan yhdessä. Surun ja vihan tunteita on ollut todella paljon ja pitkään mutta ne pitää vaan käydä läpi.
    Hanki apua, kuuntele ulkopuolisia.

    VastaaPoista
  35. Hanki apua, kuuntele ulkopuolisia! Itsellä oli sama tilanne kun halusi uskoa hyvään vaikka mielenterveys alkoi mennä. Aloin katsoa konkreettisiin jälkiin enemmän kuin tunteisiin. Tee pesäero ja hanki keskusteluapua, terapeutti tai mitä tahansa. Kerro tarinasi ja usko ulkopuolisia! Mulla tuli lopulta vastenmielisyys miestä kohtaan enkä enää sääli häntä. Narsisti on ollut sinulle/ minulle todella julma ja häijy ja se ei parane! Hanki apua, älä luovu mielenterveydestäsi, elämää on vielä edessä ja sen voi käyttää paremminkin. Saat vielä paremmankin kumppanin ja voi elää itsensä kanssa rauhassa, se on tavoittelemisen arvoista!

    VastaaPoista